Joulumaasto Heijastuksessa 24.12.2011

"Taas joulu tullut on, taas käymme joulun viettohon, tallipihasta suuntaamme maastohon.."

Tervetuloa osallistumaan Heijastuksen perinteiseen joulumaastoon! Kuudetta kertaa järjestettävä jouluretki mukailee tutuksi tullutta kaavaa: ravailua iloisen lauleskelun säestyksellä, pätkä hurjaa laukkaa, mäkien kapuamista ja poluilla puikkelehdintaa. Mukaan ovat tervetulleita kaikenkarvaiset ratsukot ja valjakot kokoon katsomatta - kunhan kauraturpa on vähintään nelivuotias ja pysyy hyppysissä isommassakin porukassa, myös tonttulakki jommalla kummalla tai molemmilla kaksikon puolikkaista on must!

Retkipäivä on tietysti 24.12. ja retki toteutetaan tuotosperiaatteella, eli jokainen osallistuja kirjoittaa tarinan / runon tai piirtää / maalaa / muuten toteuttaa kuvan / sarjakuvan / kuvasarjan retkikuvauksen pohjalta. Joukkoa johtaa retken vastuuhenkilö Amar jonkun karvapalleronsa vetämästä reestä käsin, ja ilmoittautumisen voi hoitaa vielä muutamaa minuuttia ennen lähtöäkin.

• Ilmoittautuminen tapahtuu sähköpostiin virtuaali.amar@gmail.com otsikolla "Joulumaasto 2011".
• Osallistumismuoto on Ratsastaja - Ratsu (sekä mahd. sivujen osoite)
• Tapahtuma on tarina- / kuvamuotoinen ja tuotos tulee laittaa mukaan osallistumiseen! Järjestäjän oman sivutilan rajallisuudesta johtuen osallistujien tulee ladata kuvansa johonkin nettiin ja liittää kuvan osoite tai kuvien osoitteet osallistumiseen, ei siis liitteitä, kiitos! Tarinan voi laittaa suoraan osallistumisen alle.
• Tarinan / kuvien tulisi reittien ja maastojen kuvailun osalta vastata alla olevaa retkikuvausta ainakin jotenkin. Halutessaan voi erityisesti keskittyä vastaamaan reittikuvauksen kursivoituihin kysymyksiin, mutta ne voi myös jättää täysin huomiottakin. Pääasia että näppäimistön näpyttely tai kuvien tuhraaminen on kivaa!

Reittikuvaus

Ravia jatketaan järven rannan viertä kulkevalla polulla kunnes käännytään sivupolulle ja kaikki saavat itse päättää vauhdin jolla loiva rinne mäen päälle kavutaan - innokkaimmat saavat laukata, huonokuntoisemmat voivat puuskuttaa perässä kävellen. Mäen laella kaikkia halukkaita odottaa kuitenkin pieni tehtävä: bongaa tonttu! Jossain lähimaastossa siis lymyilee punalakkinen tonttu, ja sen ensimmäisenä huomannut voi varmasti odottaa ekstrajoululahjaa illemmalla. Miten ratsusi / ajokkisi suhtautuu tonttujahtiin - uskaltaako se astua polulta syvempään hankeen vai möllöttääkö se keskellä polkua niin että itse saat kurotella ja pyöriä satulassa kuin väkkärä tontun nähdäksesi?

Tontun luikittua taas jonnekin piiloon lymyilemään jatkaa letkammekin matkaa mäen rinnettä alas. Tasaisella maalla voidaan nostaa ravi, jota jatketaan kunnes saavutaan suuren, lumipeitteisen pellon laitaan. Ja mitäpä muuta tässä tilanteessa voisikaan tehdä kuin kirmata täyttä laukkaa pellon poikki: lumi kavioista pöllyten, kylmän viiman nostattaessa kyyneleet silmiin! Metsänreunan tullessa vastaan on pakko hidasta kävelyyn ja siirtyä taas sekalaisesta järjestyksestä vähän siistimpään jonoon.

Aina joulun aikaan tässä vanhassa aarniometsässä kuuluu ja tapahtuu kummia. Joskus voisi jopa epäillä että joulun taika saisi eläimet puhumaan keskenään jollain yleismaailmallisella eläinten kielellä, ja selvästikin tonttujen väkertämiä lumi- ja jäälyhtyjä voi bongailla sieltä täältä. Montako lyhtyä sinun silmiisi sattui, alkoiko ratsusi / ajokkisi kenties jutustella metsäkauriiden kanssa, vai oliko koko outo metsäkokemus lähinnä vain pelottava?

Metsästä putkahdetaan yllättäen läheisen kylän reunalle, ja kylän keskustan läpi kopsutellaan käynnissä. Tietysti jokainen kylän lapsi rientää heti kadun varteen ihastelemaan söpöjä poneja ja mammat ja papat voivottelevat kävelykeppeihinsä nojaillen: "voe ku tulloo iha oma nuorruus mielehen, sillon kun Ruskolla joulukirikkoon ajelttiin". Millaisia kommentteja juuri sinä heposi kanssa saat, vai joutuvatko ihastelijat perääntymään varmuuden vuoksi kauemmas kaikkea säpsähtelevän ratsusi tieltä?

Kylän toisella puolen pujahdetaan kapealle tielle lumipeitteisten puiden suojiin, missä voidaankin laukata rennon letkeästi jonossa - innokkaampienkin ratsujen olisi siis hyvä pysyä oikealla paikallaan! Hiljalleen tulee kuitenkin aika hidastaa raviin ja ennen Heijastuksen pihatiellä lompsoteltavia loppukäyntejä voidaan ravata hetki, ja tietysti parit joululaulut ehtii vielä luritella!

Tallilla hoidetaan karvaooppelit karsinoihin kuivattuina ja loimitettuina heinätuppojen ja omena-porkkana-vatien ääreen ja kaksilahkeiset vetäytyvät toimistoon nauttimaan lämpimästä glögistä, jouluherkuista ja yleisestä jouluinnostuksesta!

Retkelle ovat lähdössä mukaan

Retkeilijöiden kokemukset

Pihalta lähdimme tietysti kauniisti järjestäytyneessä jonossa, kärjessä minä Takun vetämässä reessä istuen. Kaikki hevoset eivät olleet erityisen ilahtuneita pelottavasta reki-hässäkästä, eivätkä kohta suorittamastamme ensimmäisestä lauleskelutuokiostakaan, mutta ei yksikään hevonen kovin kauas jonosta yrittänyt paetakaan.

Järven rannasta metsään käännyttäessä jono järjestäytyi vähän uusiksi: vauhtiveikot siirtyivät kärkeen ja painelivat mäen päälle pommittaen meitä muita ratsujen kavioista lentelevillä lumipaakuilla, kiitos vaan.. Itse sain tehdä vähän normaalia enemmän töitä pitääkseni Takun ravissa muutaman muun rinnalla - sekin olisi halunnut päästellä täyttää laukkaa perässä roikkuvasta reestä välittämättä!

Mäen laella kaikki kuitenkin hidastivat vauhdin tonttujahdin ajaksi. Takkukin olisi mieluusti tunkeutunut kinoksiin monen muun hevosen perässä, mutta onneksi pari hevosta ei uskaltautunut hankeen edes ratsastajiensa maanitellessa, joten joten kuten malttoi Takkukin pysytellä polulla kun ei ihan yksin jäänyt. Me emme kyllä vartiopaikaltamme tonttua bonganneet, mutta joku onnekas sen ehti näkemään - ja myös pari ei-niin-onnekasta, joiden hevoset saivat sätkyn punanutun putkahtaessa pusikosta melkein turvan eteen..

Matka jatkui mäen rinnettä alas ja ravissa aina pellon laitaan asti. Siellä ei meno enää ollutkaan vain letkeää, kun ratsut singahtivat hurjaan laukkaan ehdittyäni juuri ja juuri laukkakäskyn henkäistä! Nyt annoin Takunkin päästellä vähän reippaampaa vauhtia, vaikka eihän ressukka reen kanssa niin kovaa vauhtia päässyt kuin muut. Saimme kuitenkin muut kiinni metsän laidassa, jossa jouduimme myös odottamaan tovin kun muutamatkin ratsastajat kokoilivat itseään lumikinoksista ja kipusivat riehakkaiden ratsujensa selkiin enemmän tai vähemmän lumiukkoja muistuttavina.

Seuraava metsäsosuus onkin eräs lemppareistani joulun aikaan: pieniä lumilyhtyjä loisti siellä täällä aarniometsän pimeydessä. Tällä kertaa emme törmänneetkään erityisen läheltä mihinkään metsän eläimiin, mutta vanha metsämaisema lumilyhtyineen oli kyllä ihailemisen ja ihmettelemisen arvoinen! Enpä tainnut olla ainut jolta pääsi ihastunut henkäisy, eikä yksikään ratsukaan tällä kertaa vaikuttanut pelokkaalta!

Aarniometsästä pölähdimme yhtäkkiä sivistyksen pariin, kuuntelemaan lasten hihkuntaa ja vanhusten voivottelua. Takkua ei huomion kohteena paistattelu haitannut tippaakaan - se törötti kuin patsas paikallaan kun kaiken ikäiset kyläläiset tulivat rapsuttelemaan, silittelemään ja naureskelemaan orin päässä vinksallaan keikkuvalle tonttulakille.

Ilokseni yksikään muukaan hevonen ei pahemmin pannut pahakseen ihmislaumaryntäystä, ja matkaa voitiin hetken kuluttua jatkaa kevein mielin. Askellajiksi valikoitui jälleen laukka, tällä kertaa tosin rento ja rauhallinen sellainen - suurin osa ratsuistakin onneksi hyväksyi rauhallisemman vauhdin, ja laukan vaihtuessa raviin jatkettiin taas joululauluja luritellen.

Loppukäynnit tallusteltiin iloisin mielin tallin pihatiellä, tallipihassa muut hyppäsivät alas satuloista ja minä kömmin ylös reen pohjalta lampaantaljojen keskeltä. Tallikäytävän täytti iloinen hyörinä ja pulina kun kaikki riisuivat hevosiaan varusteista ja raahailivat loimia ja herkkuämpäreitä edestakaisin. Vähän ajan päästä käytävä kuitenkin rauhoittui: hevoset jäivät rouskuttelemaan heiniään ja jouluherkkujaan ihmisten siirtyessä toimistoon jatkamaan naurua, laulua ja löpinää glögimukit kourissaan.

Kiitos kaikki osallistuneet loistavasta, tapahtumarikkaasta retkestä! :)

rukkanen - Low on Ideas
Olin Heijastuksessa laittamassa Looraa valmiiksi jo reippaasti ennen yhdeksää. Oli miljoona asiaa hoidettavana. Olihan jouluaatto! Puunasin Looran oikein loistokuntoon ja tamma hieman kummasteli touhukasta menoani. Ei meillä yleensä näin pirteänä oltu heti aamusta touhuamassa ympäriinsä. Kaikki ikävä luimiminen oli tänään poissa. Jouluihme suorastaan! Voi kumpa tämä ihme kestäisi koko joulumaaston ajan. Ennen kymmentä sain Looran valmiiksi ja talutettua ulos muiden maastoon lähtijöiden joukkoon. Tallillahan kävi kova kuhina.. Pakkanen nipisti poskea ja Loora tanssahteli hieman vierelläni. Ruunikko tammani näytti hieman hullunkuriselta tonttulakki päässään. Joulun kunniaksi olin hankkinu Loorallekin punaisen tonttulakin ja satulahuovan. Punaiset pintelitkin löytyivät vielä täydentämään kokonaisuutta. Nousin satulaan ja Loora hieman rauhoittui vaikka edelleen löytyi tanssahtelua.. Amar komensi meidät jonoon ja asetuin kiltisti Looran kanssa pitämään perää. Eihän tämän tykin kanssa voinut etummaiseksi lähteä.. Raviin siirryttäessä Loora vinkaisi uhkaavasti, mutta sain kuin sainkin neitokaisen rauhoittumaan. Amarin julistaessa tonttujahdin päätin uskaliaasti käskeä Looran hankeen. Tamma lähti polvenkorkuiseen hankeen jalkojaan varovasti nostellen mutta innostui sitten vetämään outoa pomppuravia pitkin metsän laitaa. Tonttua ei vaan meinannut näkyä. Ja kun se vihdoin näkyi sai Loora sätkyn, hypäten sivulle minun tupsahtaessa hankeen! Huh! Onneksi oli sentään hankea! Nauru siitä onneksi syttyi kun katselin hullunkurista ruunikkoani joka seisoi jalat harallaan tonttua tuijottaen. Nousin hangesta ja rauhoittelin tammaa, tonttukin katosi näkyvistä. Loora rauhoittui ja kipusin takaisin selkään ja pikaisesti otimme muut kiinni. Pian pääsimme pellon reunaan ja totesin ettei tässä enää voinut muuta kuin päästellä niin kovaa kun esteratsustani vaan lähtisi. Kokosin hieman tammaa ja annoin lopulta käskyn laukkaan. Loora ponkaisi kuin täysiverinen lähtökarsinasta ja lumi vain pöllysi, silmät puoliummessa ja vettä vuotavina pidin tamman harjasta kiinni. Metsänreunan tullessa vastaan hidasti Loora itse käyntiin muiden mukana. Saavuimme vanhaan aarniometsään, jossa aika tuntui pysähtyneen. Ehkä se oli joulun taikaa parhaimmillaan. Loora katseli ympärilleen uteliaana mutta oudon rentona, käyntikin oli muuttunut aiempaa letkeämmäksi. Eihän minun uhmakas ja äkkipikainen tammani voinut olla näin rento keskellä pelottavinta metsää..! Olikohan tämä tonttusten tekosia? Samaa mietin katsellessani lumilyhtyjä jotka loistivat taianomaisesti vanhassa metsässä. Metsä vaihtui kuin taikaiskusta kylän raitiksi. Loora pysyi yhä rentona ja annoinkin tamman kulkea löysin ohjin muiden mukana. Olin yhtä hymyä ja niin näytti olevan moni muukin maastoreissuun lähtenyt. Hymy tuntui tarttuvan kyläläisiin ja pysäytin tamman innokkaiden taputtelijoiden luokse. Loora otti huomion hyvin vastaan eikä näytellyt hampaita eikä luimukorvia kertaakaan. Tonttulakki herätti hilpeyttä lapsissa. Kylän läpi marssittuamme pääsimme ihanalle tielle, jossa saimme luvan laukata jonossa. Loora nosti laukan letkeästi ja pysyi hyvin hitaassa laukassa eikä pelleillyt muiden hevosten kanssa kummempia. Hetken laukkapätkän jälkeen siirryimme kaikki raviin ja iloiset joululaulut kaikuivat railakkaasti, minäkin laulaa luritin kuin viimeistä päivää vaikka normaalisti en juuri julkisesti tykkää lauleskella. Mutta olihan nyt sentään joulu! Pian siirryimme ravista käyntiin Heijastuksen pihatien lähestyessä. Pihassa kiittelin kovasti Amaria hienosta joulumaastosta! Loora sai halit ja pusut kun oli ollut niin kiltisti sivuloikkaa lukuunottamatta. Tallissa fleeceloimi niskaan ja herkut ruokakuppiin. Renee sai tietysti myös osansa jouluherkuista vaikka ei joulumaastoon päässytkään osallistumaan. Iloisena ja hieman väsähtäneenä menin nauttimaan muiden kanssa toimistoon ihanaa kuumaa glögiä!

Hilma - Haletna
Pehmeä hörinä ja utelias pää olivat heti aamulla minua vastassa tallilla. ”Joo, kyllä me mennään taas maastoilemaan suuren porukan kanssa,” juttelin Netalle samalla, kun aloin harjata sitä. Kun Netan karva oli puunattu kiiltäväksi ja tavarat viety valmiiksi autolle, heitin tammalle vielä toppaloimen niskaan ja kuljetussuojat jalkaan. Sitten alkoi matka kohti Heijastuksen joulumaastoa.

Viime kerralla mukana oli ollut 6-vuotias haflingerruuna Aksu, mutta nyt ruuna oli saanut uuden hyvän kodin, jossa se saisi jatkaa kisauraa itselleen sopivalla tasolla ja Aksun tilalla kopissa tuli vasta 4-vuotias eloisa tilastohevostamma Netta. Netan kanssa oli vasta aloitettu kunnolla valmentautumaan ja erilaiset maastolenkit sopivat hyvin ohjelmaan. Tamma saisi olla muiden hevosten seurassa ja pitää samalla hauskaa, vaikka ratsastaja keikkui mukana, tosin välillä ratsastaja keikahti alas asti…

Heijastuksen pihaan saapuessani, kävin ensimmäisenä ilmoittautumassa Amarille, että olimme saapuneet paikalle. Sen jälkeen otin innosta pomppivan tamman kopista ja sidoin sen varustamisen ajaksi kiinni. Sisälle en Nettaa niin lyhyeksi aikaa viitsinyt viedä, onnistuihan se satuloiminen ulkonakin.

”Onko kaikki valmiina ja jono kunnossa?” Amar huuteli reestään, kun viimeinenkin ratsukko oli saatu jonoon. Tällä kertaa emme Netan kanssa päässeet heti toiseksi, kun tamma ei oikein pitänyt edellä kulkevasta reestä. Olimme siis sijoittuneet jonon keskivaiheille, mahdollisimman kauaksi kaikista pelottavista rekikuljetuksista. Toivottavasti pystyisin pitämään Netan aisoissa, eikä tamma ryntäisi jonon ohi.

Alkumatka sujui rauhallisen käynnin merkeissä. Ratsastajat juttelivat iloisesti keskenään ja hevoset kävelivät reippain askelin lumisella polulla. Kun polku vähän leveni, koko jono siirtyi raviin. Samalla, kun ravasimme reippaasti eteenpäin, osa lauleli joululauluja. Tällä kertaa en itse uskaltanut liittyä muiden mukaan, koska ensimmäisellä yrityksellä Netta oli heittänyt sellaiset pukit, että olin vähällä pudota kyydiltä.

Pääsimme mäen alle, jossa jono pysähtyi ja Amar huuteli lisää ohjeita. Mäen päälle kukin sai mennä omaa vauhtiaan ja Netan sivuloikista päätellen me etenisimme laukassa. Jonoa muutettiin sen verran, että vauhdikkaammat saisivat mennä edeltä ja sitten lähdettiin. Netta lähti muutaman pukin kera ja yritti alkuun rynniä muiden ohi, mutta lopulta tammalle meni perille pidätteeni ja vauhti pysyi rauhallisena.

”Täällä olis yks tonttu etsittävänä!” Amar ohjeistaa, kun kaikki olivat turvallisesti mäen päällä ja porukka hajaantui hevosineen polulta metsikköön. Nettaa ei tämä idea kuitenkaan alkuun hirveästi houkutellut. Tamma ei suostunut millään astumaan polulta pois ja lopulta hyppäsi lumihankeen valtavalla loikalla. Sitten Netta jäi hölmistyneenä seisomaan lumihankeen ja päätti sitten hypätä yhtä suurella loikalla takaisin polulle. Joku löysi tontun ja jatkoimme matkaa ravaten kohti suurta peltoa.

”Antaa mennä!” jostain innokkaiden puuskutusten lomasta kuuluu Amarin huudahdus, ja hevosjoukko lähti kiitämään kohti pellon toista reunaa. Netta steppasi vähän aikaa paikoillaan ja ryntäsi sitten muiden perään kauhealla vauhdilla. Tällä kertaa tamma ei ollut huomaavinaankaan pidätteitäni, vaan jatkoi samaa vauhtia aivan pellon toiseen reunaan ja pysähtyi sitten. Seuraavassa hetkessä löysin itseni lumihangesta ja Netta pyöri ympärilläni.

Lopulta Netta lakkasi pyörimästä ja pääsin takaisin selkään. Aivan ongelmitta eivät kaikki muutkaan olleet päässeet. Yksi ratsastaja käveli lumisena muiden luo, jonne hänen ratsunsa oli laukannut ja toinen kampesi itseään pienen pukittelevan ponin selkään. Loppumatka sujui rauhallisimmissa merkeissä.

Tallin pihaan päästyämme, hoidin Netan kuntoon ja vein sen sisälle talliin hetkeksi. Tamma saisi kuivatella sisällä sen aikaa, kun minä menisin muiden kanssa nauttimaan glögistä ja joulupipareista.

taustan © Ritva's Gallery, muu © Amar