virtuaalihevonen
Siljan Empaatti VH03-018-8986

YLA1-palkittu 30.7.2010: 26 + 49 + 26 + 38 = 139p KRJ III-palkittu 15.1.2012: 19 (6+7+6) + 19 + 25 + 10 + 8 = 81 p. Lisää kuvia, kaikki kuvat aukeavat suuremmiksi klikkaamalla

Perustiedot Siljan Empaatti, "Eppu" rautias suomenhevonen ori, 153 cm kasvattaja: Decne syntynyt 24.12.2007, 24-vuotias 2 kk = 1 va » 24.2. 25 v. omistaja: Amar kotitalli: Heijastus satunnaisessa kisakäytössä Ko HeA, Re 90, Me 80 koulupainotus

Verenperintö

sukuselvitys

Jälkeläiset
• sh - t. Amarin Ensina, synt. 8.5.2009, emä Emmiina KIR
  kasv. Amar, Heijastus
• sh - o. RH Silkki-Eppu, synt. 12.9.2009, emä RH Mari-Tähti
  kasv. Maikku, Siittola Rivel
• sh - o. Matias FIN, synt. 7.4.2010, emä D.V. Mimmi FIN
  kasv. Jenna, Finnhorse
• sh - t. Amarin Astrida, synt. 10.5.2010, emä Salmenkylän Ainotar
  kasv. Amar, Heijastus
• sh - t. Harharetken Lisbet, synt. 21.5.2010, emä Moon Taiteilijatar
  kasv. Nora, Harharetki
• sh - t. Wenfierin Halittava, synt. 1.6.2010, emä Puolukan Hilja Sen
  kasv. Jenni-Maria

Tällaisen hevosen kanssa olet tekemisissä

Eppu taistelee ehdottoman vakuuttavasti tallin jukuripäisimmän hevosen tittelistä. Hoidettaessa Eppu olisi mieluusti napit vastakkain niin hoitajan, kaviokoukun kuin satulankin kanssa, puhumattakaan siitä valtataistelusta jonka Eppu laittaa pystyyn tarhassa tai laitumella itseään vanhempien orien seurassa. Nuoremmilleen uhitteluun Eppu ei jaksa paljoa energiaansa tuhlata, mitä nyt tekee selväksi kuka on pomo. Tammoja kohtaa Eppua taas ei voi kuvailla miksikään herrasmieheksi, se kun innostuu jokaisen nelijalkaisen ja yksiturpaisen neidon läsnäolosta niin että tuppaa unohtamaan ympäriltään kaiken muun ja tuppautumaan turhankin innokkaasti neidon seuraan.. Ehkä ikä joskus tuo viisautta tässä asiassa?

Iän tuomaa viisautta on Epun omistaja kaipaillut orille muutenkin koko sen eliniän ajan. Eppua kuvaa aika hyvin sana "pöhkö". Kukapa muu välittäisi silloin tällöin tukkia koko karsinan oven paksunahkaisella kyljellään ja olla välittämättä kärsimättömän hoitajan karjaisuista, kuka muu astahtaisi hoitajan varpaille varsin huolettoman oloisesti kesken harjaustuokion ja olisi välittämättä hoitajan kiljaisuista ja törkinnästä, kuka muu pullistaa mahansa ilmapalloksi mahavyötä kiristettäessä ja juo läiskyttäen puolet vesikupin sisällöstä huolimattoman hoitajan niskaan? Myönnettäköön: varmasti moni muu hevonenkin harrastaa näitä asioita, mutta harva jaksaa esittää kaikkia pelletemppujaan yhden hoitotuokion aikana - se on nimittäin Epulle rutiinia!

.. hoidettaessa..

Eppu on siis ihan mukava hoitaa kun hoitajalta vain löytyy kasa auktoriteettia, mieluusti vahvistettuna raipan läsnäololla, kärsivällisyyttä ja aikamoinen ripaus huumorintajua jotta ei ole heti valmis heittämään pyyhettä kehään Epun metkuja seuraillessa ja niistä kärsiessä. Eppua pitää uskaltaa komentaa, sen verran paksukalloinen Eppu on ettei ihan heti hätkähdä. Niinä harvoina hetkinä kun Eppu ei jaksa temppuilla joka asian kanssa se kyllä avaa suunsa kuolaimille peukalolla hammaslomaa painettaessa, antaa laittaa satulan selkään mutta pullistaa aivan varmasti mahavyötä kiristettäessä, ja pitää kavionsa ylhäällä sen aikaa kun niitä puhdistetaan. Eppu ei myöskään kutia kummemmin mistään ja seisoo pääasiassa paikallaan kun turvan eteen heittää heinätupon.

Talutettaessa Eppu mieluusti vaeltelisi omia teitään tutkimaan kaikkia jänniä tuoksuja ja näköhavaintoja, tammoja ja mehukkaita ruohotuppoja. Ei Eppu kuitenkaan vaikea talutettava ole, paitsi silloin kun villiintyy esimerkiksi tammojen läsnäolosta ja loikkii kengurumaisesti hirnuen ja kiljuen pää taivaissa. Mutta kun vain tammat pysyvät kaukana voi taluttaja luottaa siihen että Eppu ei lähde rynnimään edelle tai jyräilemään, joskus vain saattaa salakavalasti alkaa hivuttautua takaoikealle kohti jotain kiinnostavaa..

.. ratsastettaessa..

Ratsastettaessa Epun kanssa voi mennä samoilla mielin kuin talutettaessa: se ei lähde ryöstämään hallitsemattomasti kuin päätön kana eikä esittele muitakaan suurempia akrobatiatemppuja paitsi tammojen läsnäollessa. Ja silloinkin vain jos ratsastaja ei osaa hommaansa, antaa Epun päästä niskan päälle eikä keksi sille tekemistä jokaiseksi sekunnin murto-osaksi. Muutenkaan Eppu ei tykkää pelkästä kehän kiertämisestä vaan vaatii jatkuvasti tekemistä ja toimintaa jaksaakseen kuunnella ratsastajaa. Toisaalta, vaikka sitä miten pyörittelisi volteilla ja vääntelisi pohkeenväistössä, se ei lopeta ylireipasta askellustaan johon monilla on totuttelemista. Eppu tahtoisi koko ajan humputtaa eteenpäin reipasta tahtia kiire kaviossa - ratsastajalta vaaditaankin ehdottomasti taitoa hidastaa erityisesti painoavuilla, jotta Epun saa kulkemaan kutakuinkin fiksun oloisesti. Varsinkin siirtymiset nopeampiin askellajeihin ovat, öh, lennokkaita, ja hidastukset taas voivat tapahtua pitkälläkin viiveellä jos ratsastaja ei ole tarkkana..

Eppu viihtyy kouluradoille mielellään niin pitkään kun sille on jotain tekemistä eikä ratsastaja räpellä satulassa ylimääräistä, eikä toisaalta komenna liian tiukasti eikä liian pienesti. Eppu on todella tarkka siitä miten sitä pyydetään (huom! Ei käsketä ja pakoteta) tekemään asioita: liian tiukkaan komennukseen se vastaa mieluusti kunnon pukilla ja liian varovaisen ratsastajan kanssa Eppu jolkottelee omia teitään komentosillan käsky-yrityksistä välittämättä. Menee hetki ennen kuin tällä orilla oppii ratsastamaan oikein, mutta kun oppii, on ratsastus yhtä ihanuutta, jos vain unohdetaan pikkuseikka eli ratsun turbopuustailu ja sen vuoksi vaadittava jatkuva pidätteleminen.

Esteetkään eivät Epun mielestä ole lainkaan hullumpia systeemejä, mutta vaikka ori niiden hyppimisestä nauttiikin, ei kokemus varmasti ole ratsastajalle yhtä ilahduttava. Hyppäämisen rinnalla lähes yhtä hauskaa Epusta on nimittäin kiusata hurjasta vauhdista luultavasti jo valmiiksi kauhistunutta ratsastajaa kieltämällä aivan yllättäen, loikkaamalla sivuun esteen edessä tai sen päällä tai tekemällä äkkijarrutuksen aivan varoittamatta esteen jälkeen. Vain luottoratsastajilleen Eppu suo oikeuden nauttia ihan kunnon hyppäämisestä, jota ori esittelee myös irtohypytettäessä jopa 90 senttisillä esteillä. Laaja kokemus ja Eppu-tuntemus ovatkin tämän herran kanssa estehypystä haaveilevilta vaadittavia ominaisuuksia.

Maastoon! Jos Eppu kuuleekin puhuttavan maastoon menemisestä, pullahtavat sen suloiset nappisilmät lähes ulos kuopistaan ja jalat alkavat tanssia ripaskaa kuin taiottuina. Suositeltavaa on siis nousta tämän herran satulaan maastoonkin lähdettäessä kentällä niin että portti on kiinni, muuten saatat todeta hevosen satuloineen kirmaavan jo kaukana metsätiellä kun vasta harkitset selkäännousua. Suosittelen maastoretkille myös turvaliiviä, sillä maastossa Eppu on normaaliakin kinkkisempi pidäteltävä ja vauhti voi välillä käydä ihan oikeastikin vaaralliseksi. Eppu yleensä suorastaan vaatiikin maastoreissuilla kunnon kurinpalautuksia erityisesti laukkapätkien jälkeen, askellaji kun ei millään tahtoisi hidastua raviin, puhumattakaan käynnistä. Vaikka oriherra niin nauttiikin maastoilusta, jolkottaa se kotiinpäin jopa normaaliakin reippaammin ja löysin ohjin suoritettavat loppukäynnit kannattaa siis säästää kentällä suoritettaviksi. Yhdistelmää maastoesteet ja Eppu en tahdo edes kuvitella, joten siitä ette nyt pääse kuulemaan.

.. ja muulloinkin.

Eppu on toki tottunut kisakonkari ja suhtautuu kuljetusautoihin ja kuljetukseen oikein fiksusti, kuten se on tehnyt jo varsasta asti. Mikään kuljetukseen liittyvä ei tuota ongelmia, ainoastaan pitkät kisamatkat ovat orin mielestä ekstratylsiä ja siksi mukaan kannattaakin varata valtavat kasat heinää orin mutusteltavaksi.

Kesäiset uittoretket ovat Epun mielestä huisin hauskoja, ja sen saa ratsastajakin todella tuntea! Kunnon vesialueen läheisyyden havaittuaan Eppu ei millään malttaisi odottaa että pääsisi veteen polskuttelemaan, puhisemaan päin ympäriinsä lentelevää vettä ja kastelemaan ympärille sattuneet hirmuisella roiskinnalla! Tallin tutulla pesupaikalla Eppu ei onneksi ole aivan yhtä innokas vaan normaaliin tapaan Eppu-innokas - talvella ja syksyllä vesilätäköt joskus jopa tuntuvat vainoavan Eppua eikä se tahtoisi astua niihin ollenkaan! Onneksi vesilammikot eivät ole vainoavaa sorttia ihan joka päivä..

Kengittäjä ja eläinlääkäri ovat Epun vanhoja, hyviä tuttuja jo varsa-ajoilta ja heiltä saa aina varmasti herkkuja kun vain muistaa käyttäytyä edes jotenkuten siivosti! Tämän on Eppu malttanut painaa paksuun kalloonsa, eikä siis järjestä ylimääräisiä itsepäisyyskohtauksia edellä mainittujen henkilöiden läsnäollessa. Mitä nyt ihan aina ei jaksa sitä kaviota koko kengitysaikaa itse kannattaa..

Enemmän ulkonäöstä

Tekemiset

(koko päiväkirja, ei kisatarinat) tapahtumat: 01.03.09 valmennus Freundlichissa nimilista, taso HeA, kommentit 25.06.09 valmennus Coppergatessa nimilista, taso HeA, kommentit 25.06.09 tapahtuma Hovikartanossa tarina, lue

(kilpailukalenteri) kisasijoitukset: 09.08.2008 villit koulukisat Tollbomissa luokka Helppo C, sijoitus 1/4, tarina 12.12.2008 KRJ:n alaiset koulukisat Stonegardenissa luokka Helppo B, tarinaluokka, sijoitus 1/6, tarina 13.12.2008 KRJ:n alaiset koulukisat Stal Magnus:ssa luokka Helppo C & luokka Helppo B, sijoitus 1/9 & 4/23 30.01.2009 KRJ:n alaiset koulukisat Naturaelissa luokka Helppo B, sijoitus 1/100 22.03.2009 KRJ:n alaiset koulukisat Wafiyassa luokka Helppo B, sijoitus 7/50 25.03.2009 KRJ:n alaiset koulukisat Kantolasa luokka Helppo B, sijoitus 6/37 27.03.2009 KRJ:n alaiset koulukisat Wafiyassa luokka Helppo B, sijoitus 1/50 25.06.2009 villit koulukisat Zardassa luokka Helppo B, sijoitus 1/26 28.06.2009 villit koulukisat Zardassa luokka Helppo B, sijoitus 1/27 29.06.2009 villit koulukisat Zardassa luokka Helppo B, sijoitus 4/26 30.06.2009 KRJ:n alaiset koulukisat Kwaliteitissa luokka Helppo A, tarinaluokka, sijoitus 2/5, tarina 24.11.2011 KRJ:n alaiset koulukisat Crashissa luokka Helppo A, sijoitus 3/50 03.12.2011 KRJ:n alaiset koulukisat Kärmeniemessä luokka Helppo B, sijoitus 4/50 07.12.2011 KRJ:n alaiset koulukisat Moondancessa luokka Helppo B, sijoitus 4/40 08.12.2011 KRJ:n alaiset koulukisat Moondancessa luokka Helppo A, sijoitus 6/40 10.12.2011 KRJ:n alaiset koulukisat Moondancessa luokka Helppo A, sijoitus 1/40 17.12.2011 KRJ:n alaiset koulukisat @ Ride Glub Gringsted luokka Helppo A, sijoitus 4/40 18.12.2011 KRJ:n alaiset koulukisat @ Strand Belgiums luokka Helppo A, sijoitus 7/50 19.12.2011 KRJ:n alaiset koulukisat Fiktiossa luokka Helppo B, sijoitus 6/50 20.12.2011 KRJ:n alaiset koulukisat Moondancessa luokka Helppo B, sijoitus 3/40 20.12.2011 KRJ:n alaiset koulukisat @ Ride Glub Gringsted luokka Helppo B, sijoitus 2/40 21.12.2011 KRJ:n alaiset koulukisat @ Ride Glub Gringsted luokka Helppo B, sijoitus 5/40 21.12.2011 KRJ:n alaiset koulukisat Moondancessa luokka Helppo B, sijoitus 2/40

Kisakalenteri

päivämäärä	kutsu	laji: taso	sijoitus
06.04.2008	Tuulenvireen talli	NJ: Suomen(pien)hevosvarsat	7/11, JS	tarina
25.07.2008	KRJ Cup	KRJ: Helppo C	275/325	tarina
26.07.2008	kutsu	koulu: Helppo C	17/19	tarina
28.07.2008	Roganah	KRJ: Helppo C	11/37	tarina
28.07.2008	Roganah	KRJ: Helppo C	24/35	tarina
25.08.2008	KRJ Cup	KRJ: Helppo C	125/392	tarina
03.09.2008	Mel Seren	KRJ: Helppo C	25/34	tarina
06.09.2008	Toivola	KRJ: Helppo C	36/36	tarina
14.09.2008	Flash Stables	KRJ: Helppo C	30/32	tarina
16.09.2008	Flash Stables	KRJ: Helppo C	8/36	tarina
20.09.2008	Glaucio	KRJ: Helppo C	28/30	tarina
28.09.2008	Virtuaalitalli Gaseta	KRJ: Helppo C	11/19
30.10.2008	Reyan	KRJ: Helppo C	29/30
31.10.2008	Reyan	KRJ: Helppo C	13/30
31.10.2008	KRJ Cup	KRJ: Helppo C	330/547
15.12.2008	KRJ Cup	KRJ: Helppo C & Helppo B	102/298 & 294/379
16.12.2008	Stal Magnus	KRJ: Helppo C & Helppo B	5/9 & 6/23
20.12.2008	Maple's Stable	KRJ: Helppo C	39/70
21.12.2008	Maple's Stable	KRJ: Helppo C	9/70
23.12.2008	Andvari	KRJ: Helppo B	26/44
20.01.2009	Evita	KRJ: Helppo B	27/80
23.01.2009	Jewel Ponies	KRJ: Helppo C & Helppo B	95/100 & 19/100
25.01.2009	Yksityistalli Forest	KRJ: Helppo C & Helppo B	31/41 & 15/49
25.01.2009	GoHo	KRJ: Helppo B, tarinaluokka	2/3	tarina
27.01.2009	Divine Angel	KRJ: Helppo C & Helppo B	21/44 & 41/54
30.01.2009	Naturael	KRJ: Helppo C	63/100
22.03.2009	KRJ Cup	KRJ: Helppo C & Helppo B	355/-- & 403/447
22.03.2009	Vanilla Sojourn	KRJ: Helppo B	44/100
23.03.2009	Wafiya	KRJ: Helppo B	25/50
24.03.2009	Wafiya	KRJ: Helppo B	15/50
25.03.2009	Wafiya	KRJ: Helppo B	41/50
26.03.2009	Wafiya	KRJ: Helppo B	37/50
28.03.2009	Wafiya	KRJ: Helppo B	32/50
29.03.2009	Wafiya	KRJ: Helppo B	12/50
30.03.2009	Wafiya	KRJ: Helppo B	15/50
31.03.2009	Wafiya	KRJ: Helppo B	45/50
01.04.2009	Viiala	KRJ: Helppo B & Helppo A	21/40 & 8/40	tarina
15.06.2009	KRJ Cup	KRJ: Helppo B & Helppo A	17/469 & 321/458
15.06.2009	CHI	KRJ: Helppo A	14/29
15.06.2009	Bownie	KRJ: Helppo A	16/35
18.06.2009	Eillyn	KRJ: Helppo B & Helppo A	17/40 & 35/40
19.06.2009	Eillyn	KRJ: Helppo B & Helppo A	40/40 & 27/40
19.06.2009	Heathland	KRJ: Helppo A	12/30
20.06.2009	Eillyn	KRJ: Helppo B & Helppo A	38/40 & 25/40
20.06.2009	Kwaliteit	KRJ: Helppo B, tarinaluokka	4/6	tarina
29.06.2009	Neverland	KRJ: Helppo A	66/100
22.06.2009	Zarda	koulu: Helppo B & Helppo A	28/30 & 22/31
23.06.2009	Zarda	koulu: Helppo B & Helppo A	23/26 & 24/26
24.06.2009	Zarda	koulu: Helppo B & Helppo A	8/27 & 8/27
25.06.2009	Zarda	koulu: Helppo A	17/26
25.06.2009	Villi-Cup	koulu: Helppo C & Helppo B	12/55 & 12/74
26.06.2009	Zarda	koulu: Helppo B & Helppo A	23/27 & 14/27
27.06.2009	Zarda	koulu: Helppo B & Helppo A	9/32 & 29/30
28.06.2009	Zarda	koulu: Helppo A	19/28
29.06.2009	Zarda	koulu: Helppo A	21/26
18.11.2011	kutsu	KRJ: Helppo A	38/50
19.11.2011	kutsu	KRJ: Helppo A	14/50
19.11.2011	kutsu	KRJ: Helppo A	42/50
19.11.2011	kutsu	KRJ: Helppo B	34/60
20.11.2011	kutsu	KRJ: Helppo B	49/60
20.11.2011	kutsu	KRJ: Helppo A	23/50
20.11.2011	kutsu	KRJ: Helppo A	29/50
21.11.2011	kutsu	KRJ: Helppo A	11/50
21.11.2011	kutsu	KRJ: Helppo A	23/50
21.11.2011	kutsu	KRJ: Helppo B	13/60
22.11.2011	kutsu	KRJ: Helppo B	19/60
22.11.2011	kutsu	KRJ: Helppo A	48/50
22.11.2011	kutsu	KRJ: Helppo A	19/50
23.11.2011	kutsu	KRJ: Helppo A	9/50
23.11.2011	kutsu	KRJ: Helppo A	12/50
23.11.2011	kutsu	KRJ: Helppo B	16/60
24.11.2011	kutsu	KRJ: Helppo B	28/60
24.11.2011	kutsu	KRJ: Helppo B & Helppo A	12/23 & 6/29
01.12.2011	kutsu	KRJ: Helppo B & Helppo A	35/50 & 27/50
02.12.2011	kutsu	KRJ: Helppo B & Helppo A	11/50 & 23/50
03.12.2011	kutsu	KRJ: Helppo A	24/50
04.12.2011	kutsu	KRJ: Helppo B & Helppo A	48/50 & 41/50
05.12.2011	kutsu	KRJ: Helppo B & Helppo A	23/50 & 38/50
06.12.2011	kutsu	KRJ: Helppo B & Helppo A	39/50 & 36/50
07.12.2011	kutsu	KRJ: Helppo A	30/40
08.12.2011	kutsu	KRJ: Helppo B	34/40
09.12.2011	kutsu	KRJ: Helppo B & Helppo A	8/40 & 39/40
10.12.2011	kutsu	KRJ: Helppo B	34/40
12.12.2011	kutsu	KRJ: Helppo A & Helppo A	__/50 & 22/50
16.12.2011	kutsu	KRJ: Helppo A	43/50
17.12.2011	kutsu	KRJ: Helppo A	35/50
17.12.2011	kutsu	KRJ: Helppo B	44/50
17.12.2011	kutsu	KRJ: Helppo B	36/40
18.12.2011	kutsu	KRJ: Helppo B	48/50
18.12.2011	kutsu	KRJ: Helppo B	35/40
18.12.2011	kutsu	KRJ: Helppo B & Helppo A	39/40 & 7/40
19.12.2011	kutsu	KRJ: Helppo B & Helppo A	18/40 & 34/40
19.12.2011	kutsu	KRJ: Helppo A	37/50
19.12.2011	kutsu	KRJ: Helppo B	38/40
20.12.2011	kutsu	KRJ: Helppo B	9/50
20.12.2011	kutsu	KRJ: Helppo A	37/50
20.12.2011	kutsu	KRJ: Helppo A	34/40
21.12.2011	kutsu	KRJ: Helppo A	31/40
21.12.2011	kutsu	KRJ: Helppo A	16/50
21.12.2011	kutsu	KRJ: Helppo B	44/50
22.12.2011	kutsu	KRJ: Helppo B	27/50
22.12.2011	kutsu	KRJ: Helppo B	35/40

Tarkemmin sukujuurista

isän puolen suku
Epun isä on virtuaalitalli Wadelman kauniinvärinen, evm-sukuinen oripoika Rommirusina, joka on esikantakirjattu ja saavuttanut KRJ:n laatuarvostelussa III-palkinnon. Säkäkorkeudeltaan 159 senttisellä, luonteeltaan rehdillä orilla, oli ennen Epun syntymää kolme jälkeläistä. NJ:n alaisissa näyttelyissä ori on palkittu yhdellä irtoSERTillä.

emän puolen suku
Epun emä Sesilja ei kyllä paljoa esittelyjä kaipaile: 19.2.2009 pahan lihasrevähdyksen vuoksi lopetettu tamma saavutti elinaikanaan Ch-arvonimen, SLA-I, KTK-II, YLA2, KRJ III ja VVJ III -palkinnot! Tamma oli siis varsinainen monitaituri ja kisakenttien lisäksi loisti jalostushevosenakin. Eppu oli tamman neljäs varsa, ja sen jälkeen syntyi vielä kahdeksan muuta varsaa, joista suurin osa on menestynyt hienosti kisakentillä. Luonteeltaan Sesilja oli kiltti ja herkkä - säkää tältä hopeanruunikolta neidolta löytyi 155 senttiä.

Kisatarinat

NJ: 06.04.08 - Tuulenvireen talli - Suomen(pien)hevosvarsat - 7/11, JS
Ilmoitin Epun ensimmäisiin näyttelyihinsä kun oripojalta löytyi ikää muutama vuosi. Tuolloin ori oli jo oppinut oikein hyvin kulkemaan riimussa, käyttäytymään kuljetusautossa ja toki harjailuun, kaikenlaiseen ympärillä hyörimiseen ja kehässä esittäytymiseenkin se oli enemmän tai vähemmän tottunut. Turvaksi traileriin lähti heinäkasan lisäksi Epulle tuttu ylihuolehtiva holsteintamma Biancasterna PK, joka osasi kuljetuskäyttäytymisen salat ja nuorten hevosten rauhoittelun. Matka sujui oikein hyvin, lastauksenkaan kanssa ei ollut ongelmia sillä se oli Epulle jo tuttua puuhaa kotipihasta. Kisapaikalla pikkuinen vähän hirnuskeli ja katseli valppaana ympärilleen ilmeisesti tuttuja naamoja etsien, mutta malttoi poika lopulta muutaman vähemmän kohteliaan väistöpyynnön jälkeen muistaa minunkin olemassaoloni. Kehässä Eppu oli innoissaan ympärillä seisovista ja kävelevistä hevosista eikä tahtonut malttaa seisoa paikallaan. Ilmeisesti tuomaristo kuitenkin sai rakenteesta ainakin jonkinlaisen arvion, mutta uskon että kunhan orin käyttäytyminen tuosta rauhoittuu niin parempiakin sijoja näyttelyistä voi tulla :)

KRJ: 25.07.08 - KRJ Cup - HeC - 275/325
KRJ:n Cup on tapahtuma johon täytyy aina suunnata mahdollisimman suurella hevoslaumalla! Niinpä ensimmäistä kertaa koulukilpailuihin osallistuva nuoriherra Eppukin pakattiin kuljetusautoon, jossa käyttäytymistä vähän häiritsi muiden orien läsnäolo.. Kisapaikalla Eppu kuulutti heti raikuvalla hirnunnalla olevansa paikan pomo ja meinasi lähteä riepottamaan meikäläistä lähimmän orin luo tappeluareenalle. Kouluraipan ja äänihuulieni avulla sain kuitenkin innokkaan ensikertalaiskisaajan takaisin ruotuun ja varustuspaikalle. Eppu ei voinut varustaessa seisoa hetkeäkään paikallaan ja verryttelykin meni vähän pelleilyksi orin touhottaessa ihmeissään hurjasta lajitoverimäärästä. Areenalle astelin siis käynnin ja ravin sekoitusta steppaavan, kolmipalakuolaimiaan mutustelevan orin selässä hiukan levottomana. Vauhtimme oli koko esityksen ajan turhan reipas ja pidätykseni kaikuivat välillä kuuroille korville, mutta onnekseni pohjeavut menivät kyllä Epulle jakeluun ja saimme suoritettua vaaditut liikkeet ainakin melkein kohdallaan. Sijoituksemme kuullessani olin kyllä ihan tyytyväinen, sillä vähän huonomminkin olisi hevosen ensimmäisissä kisoissa voinut mennä!

koulu: 26.07.08 - kutsu - HeC - 17/19
Heti Epun kisadepyyttiä seuraavaksi päiväksi olin ilmoittanut itseni Epun kanssa paaaljon pienempiin koulukisoihin samaiseen Helppo C -tasoiseen luokkaan. Tällä kertaa varasin kunnolla aikaa Epun kuntoon laittamiseen ja verryttelyyn, mikä tosin tuntui vähän turhalta kun yritin kaikin pohjevoimineni kannustaa niskuroivaa oria reippaampaan menoon verryttelykentällä. Kisaradalle mennessäni en suorastaan pursunnut toiveikkuutta, mutta päätin että vetäisimme esityksen läpi kunnialla. Muutaman kerran Eppu oikoi kulmissa sisäpohkeeni lepäillessä ja ensimmäinen laukannosto ei suorastaan pursunnut energiaa.. Myös tuomarin poteron vieressä töröttävät kukkaviritelmät vähän kauhistuttivat, mutta ihan kunnialla se rata loppujen lopuksi selvitettiin. Sijoitus ei ollut todellakaan yllätys, mutta sen johdosta päätin antaa Epun lepäillä vähän enemmän (heti seuraavien kisojen jälkeen!) ja treenata rennommin ennen seuraavaa suurta päivää.

KRJ: 28.07.08 - Roganah - HeC - 11/37
Yhden lepopäivän jälkeen en odottanut Epulta mitään loistosuoritusta. Aamulla ori ei suorastaan hihkunut riemusta kun sitä kuljetusautoon taluttelin, mutta kisapaikalla Eppu vähän piristyi ja jaksoi jopa hörhötellä tammoille ja nakella niskojaan orien läheisyydessä - jälleen punainen rusetti hännässä ja kolmipalakuolaimet koko ajan suussa olivat tarpeen. Eppu antoi laittaa itsensä kuntoon aika lailla rauhassa, mutta verryttelykentällä sain vähän tehdä töitä saadakseni orin spurttailut ja kulmien pelkäilyt kuriin - ehkä täysi lepopäivä ennen kisoja ei sittenkään ollut niin loistava ajatus? Kisakentälle mennessämme ei Eppu enää vaahdonnut aivokopastaan niin hirveästi, suustaan sitäkin enemmän. Suoritus oli paras tähän mennessä virallisella kisaradalla suorittamistamme, mutta siltikin sijoituksemme yllätti positiivisesti - sijoituimme reilusti puolenvälin paremmalle puolelle vaikkei suoritus vaikuttanut kummemmalta! Kisasuorituksen jälkeen päästin Epun vielä spurttailemaan tasaiselle metsätielle tallin lähellä ja takaisin päin ori hipsutteli pää pystyssä ja korvat hörössä itsetuntoa puhkuen.

KRJ: 28.07.08 - Roganah - HeC - 24/35
Tänään Eppu kokikin ensimmäisen kerran sen kun samana päivänä ratsastetaan kaksi luokkaa. Onneksi luokkien välissä oli muutamien tuntien tauko, joiden aikana annoin Epun laiduntaa kuolaimiin kiinnitetyn riimunnarun päässä ruohoa ja rouskutella pienennetyn päiväruoka-annoksensa trailerissa. Vähän ori katsoi kummastuneesti kun aloin sitä uudestaan varustaa: Epun ruskeat, tuuhean otsaharjan alta napottavat silmät tuntuivat kysyvän vähän pettyneenä että "eikö vielä mennäkään kotiin?" Sävyisästi herra kuitenkin käyttäytyi laitettaessa ja verryteltäessä, nyt ei ollut ongelmia liiallisen energian takia. Suorituksemme oli omasta mielestäni oikein kelpo perussuoritus 4-vuotiaalta, koulukisoissa vain kolme kertaa aiemmin startanneelta hevoselta, mutta valitettavasti se ei nyt riittänyt edes sinne puolivälin paremmalle puolelle sijoittumiseen. Joka tapauksessa toisen kisaradan jälkeen väsynyt ori ansaitsi kunnon rapsutukset ja tukollisen porkkanoita ennen kotiinlähtöä.

koulu: 09.08.08 - kutsu - HeC - 1/4
Nyt edellisestä kisastartista olikin jo enemmän aikaa, mikä selvästi näkyi Epun käyttäytymisessä. Ori oli rento ja levänneen oloinen, jollainen todella kuuluikin paljon maastoilun jäljiltä olla. Kisapaikalle saavuttaessa Eppu katseli tarkasti ympärilleen ja todellakin ilmoitti saapumisestaan, mutta ihmeen rauhallisesti ori käyttäytyi varustettaessa ja verkatessa. Kisaradalle menin ihan luottavaisin mielin, olihan Eppu verryttelyssä jopa keskittynyt käskyihini eikä kummemmin ollut häslännyt, mitä nyt vähän tammojen lähellä piti rintaa röyhistellä.. Radalla tuntui kuin Eppu olisi kokonaan unohtanutkin että kisoissa kuuluu jännittää - se veti radan lupsakan rauhallisesti läpi, laukannostoissa vähän spurttaili korvat pyörien ja muutaman kerran säpsähti yleisön melua, mutta ilmeisesti tuomaristo piti kuitenkin esityksestämme, ottaen huomioon Epun ensimmäisen voiton koulukilpailuissa! Palkintojenjaon ja erittäin vauhdikkaan kunniakierroksen jälkeen Heijastukseen matkasikin takaisin iloinen joukko, hevonen maha porkkanoita täynnä!

KRJ: 25.08.08 - KRJ Cup - HeC - 125/392
Kun taas useamman viikon kotiharjoittelujakson jälkeen pakkasin innosta puhkuvaa oria kuljetusautoon, en lainkaan tiennyt mitä odottaa kisapaikalla. Aiottu kisatauko venyi Epun kohdalla turhankin pitkäksi, mutta koko tauon ajan olimme treenanneet orin kanssa erityisen ahkerasti - olisiko treenaus tuottanut tulosta? Kisapaikka kuhisi taas elämää, oltiinhan jälleen KRJ Cupissa mukana, mikä sai Epun ilmeisesti pidemmän hevospaljoustauon jälkeen vähän pyörälle päästään eikä se tiennyt miten päin olisi ollut! Varustuksesta ei meinannut tulla mitään orin vain hössötessä edestakaisin ja verryttelyssä otteeni ratsuuni oli täydellisen kadoksissa. Kauhun ja pettymyksen kyyneleitä nieleskellen ratsastin lopulta maneesiin kisa-areenalle, missä Eppu laittoi pystyyn hirnuntashown ja olin jo valmis heittämään pyyhkeen kehään. Seinän toiselta puolelta kaikuneet lajitovereiden hirnunnat ja maneesin sisällä vallitseva tyyni tunnelma kuitenkin vaikuttivat Eppuun selvästi rohkaisevasti ja rauhoittavasti, sillä loppujen loppuksi suoriuduimme radasta verryttelyyn nähden oikein siivosti. Ei sijoitus kummoinen ollut, mutta ainakin parempi kuin cupissa viimeksi!

KRJ: 03.09.08 - Mel Seren - HeC - 25/34
Taas ehti edellisestä kisasta Epun kanssa vierähtää reilu viikko, joten näihin kisoihin en lähtenyt kovinkaan kummoisin odotuksin: kunhan kävisimme vetämässä suorituksemme läpi ja haistelemassa tunnelmia. Taas Eppu jaksoi hössöttää ja hirnahdella tovereilleen niin varustettaessa kuin verryttelyssäkin. Nyt varasin verryttelyyn reilusti aikaa ja sain kuin sainkin orin kuulolle, taipumaan ja vaihtamaan askellajista toiseen kuten halusinkin ennen kuin rätisevä kaiutin kuulutti meidät radalle. Kurainen kenttä ei ollut Epulle mikään paras alusta, sillä herra reippaili vielä sen verran että tuppasi liusumaan liukkaalla pinnalla, mutta onneksi pahimmilta tapaturmilta vältyttiin tahdonvoimani ansiosta - muulla ei Eppu varmaan pystyssä olisi pysynytkään. Kuultuani luokan tulokset en hyppinyt ilosta mutten murjottanutkaan - jotain tällaista olin odottanutkin.

KRJ: 06.09.08 - Toivola - HeC - 36/36
Pitkästä aikaa Eppu pääsi kisoihin niin ettei edellisestä kisasta ollut kuin pari päivää aikaa! Haaveilin että se voisi olla hyväkin juttu, kenties orin ei nyt tarvitsisi keskittyä ympäristöönsä niin paljoa ja enemmän huomiota voisi kohdistua ratsastajan kuunteluun? Tämän asian suhteen olin oikeassa, mutta enpä suoraan sanottuna tullut ajatelleeksi että Eppu voisi olla väsähtänyt viime aikojen treeniputkesta.. Verryttelyssä nimittäin totesin sen harvinaisen tahmeaksi ja sain tehdä töitä ettei sisäpohjettani vasten olisi koko ajan jyrätty. Kummastuneena lähdin verryttelystä kisa-areenalle ja painiskelin koko suorituksen ajan ongelmissa: kunnon ravia ei tahtonut löytyä sitten millään, puhumattakaan hyvästä taivutuksesta! Laukkaosuus oli ainut joka sujui edes omaan makuuni siedettävästi, joskin siinäkin Eppu olisi koko ajan tahtonut oikoa kulmissa ja ympyröillä - valitettavasti mutta odotettavasti tuomarilla oli samanlaiset fiilikset suorituksemme suhteen kuin minulla ja jouduimme tyytymään jumbosijaan ensimmäistä kertaa Epun kisauran aikana :(

KRJ: 14.09.08 - Flash Stables - HeC - 30/32
Pakko myöntää etten näihin kisoihin lähtiessämme osannut yhtään aavistella miten tulisimme sijoittumaan tai edes miten Eppu tulisi käyttäytymään. Varmuuden vuoksi annoin Epulle kisoja edeltävän päivän vapaaksi, mikä tuntuikin ihan hyvältä idealta taluttaessani taas normaalin oloista suomalaispalleroani kuljetusautoon. Heti kisapaikalle päästyämme alkoi Epun tammoille hirnahtelu ja toisille oreille rehvastelu, joka viimeksi puuttui orin ohjelmistosta kokonaan. Onneksi Eppu ei kuitenkaan enää etsiydy toisten orien kimppuun aivan yhtä aktiivisesti kuin ensimmäisillä kisakerroilla.. Verryttely sujui ihan mukavasti, vaikka eräs turhan läheltä kurvaileva ori tuppasikin häiritsemään Epun keskittymiskykyä välillä. Kisaradalle kuitenkin päästiin kunnialla, enkä voi suoritustamme täysin haukkuakaan vaikka Eppu liiteli välillä pää taivaissa ja nosti laukan turhankin reippaasti. Raviosuudet sujuivat paremmin kuin pitkiin aikoihin ja siksi olinkin melko yllättynyt häntäpään sijoituksestamme - olimme ilmeisesti eksyneet harvinaisen kovatasoiseen luokkaan.

KRJ: 16.09.08 - Flash Stables - HeC - 8/36
Vain päivän päästä edellisestä esiintymisestä Flash Stablesin kentällä hurruuttelimme taas paikalle - minä itse päättäväisenä ja valmiina tekemään kaikkeni sijoituksen eteen, Eppu innokkaana ja pelottavankin energisen oloisena. Ja energinen Eppu todella koko ajan olikin, verryttelyssä spurttailimme lennättäen ilmeisesti turhankin paljon kuraa kanssaverryttelijöiden päälle ja muutama tiukempi kurvi meinasi koitua kohtaloksemme.. Kisaradalle pääsimme kuitenkin hengissä, ja hienoiseksi yllätyksekseni Eppu työskenteli todella keskittyneesti koko suorituksemme ajan. Laukkajakso oli kenties turhan vauhdikas tuomarin mieleen sillä emme aivan saavuttaneet sijoitusta - se oli kuitenkin lähellä ja siitä palkinnoksi päästin Epun laukkaamaan täysillä sopivalle metsätielle kisapaikan lähettyvillä.

KRJ: 20.09.08 - Glaucio - HeC - 28/30
Taas parin päivän tauon jälkeen talutin keskivertoinnokkaan Epun kuljetusautoon ja starttasin kohti Glauciota. Ilmeisesti yksin matkustaminen häiritsi Eppua sen verran että kisapaikalla se tulla jytisteli kopista ulos vauhdilla ja olisi heti rynnännyt lähimmän hevosen syleilyyn ellen olisi ehtinyt saada sitä muuttamaan suuntaa apunani pitkä riimunnaru ja voimakkaat äänihuuleni. Sama meininki jatkui koko päivän ja sain todella tehdä töitä ensin saadakseni herralle varusteet päälle ja seuraavaksi verryttelyssä jossa Epun keskittymiskykyä ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Kisaradalle paukahdimme varmasti äärimmäisen valmistautumattoman oloisina, mikä heijastui suoritukseemmekin. "Jälleen luokan häntäpäässä", ajattelin heti tepsuteltuamme radalta vähän vähemmän löysin ohjin kuin olisi vaadittu - selvästikään ei tarvittu selvänäkijää sijoitustamme ennustamaan.

KRJ: 12.12.08 - Stonegarden - HeB, tarinaluokka (tapahtumat ennen kisaradalle astumista) - 1/6
"Korvat heiluen ja propelleina pyörien töllistelee Eppu kilpapaikan vilinää. Toinen toistaan upeampia tammoja kulkee jatkuvana letkana Epun karvaisen turvan editse, mutta komealla suomi-pojalla on valtava ongelma nimeltä vesilätäkkö, joka estää kaikenlaisen tarkemman tuttavuuden tekemisen! Minä ilkeän omistajan ominaisuudessani parkkeerasin Epun seisomaan pienelle saarekkeelle ikävästi loskaksi ja vedeksi muuttuneen lumen keskelle, eikä tämä maailman melkein rohkein ori uskalla hievahtaakaan kun heitän sille edellisenä iltana pestyjä varusteita niskaan.

"Noniin, kaveri, nyt mentiin!" hihkaisen ratsulleni kun sillä on suitset päässä, satula selässä ja tuuhea otsaharja ojennuksessa. Saan jyrämäisen suomenjuntin peruuttamaan pois saarekkeeltaan ja hetken aikaa väännämme kättä, tai enemmänkin kättä ja kaulaa, siitä mihin suuntaan matka jatkuu. Lopulta voitan tahtojen kamppailun, jihuu!, ja tallustelemme mahdollisimman kuivia kohtia myöten verryttelykentälle.

Kentällä käy vilinä ja vilske ja tokihan Eppu olisi mielellään tekemässä tuttavuutta tai järjestämässä tappeluita milloin kenenkin kanssa. Muutaman kerran joudun nolostuneena huutamaan anteeksipyyntöjä pitkin kenttää kurvattuamme liian lähelle toista ratsukkoa ja roiskutettuamme kasan kuraa muiden verryttelijöiden päälle hallitsemattoman laukkajaksomme aikana. Epun kyllästyttyä vauhdikkaaseen kentällä liukasteluun ja myös menetettyä kasan energiavarastoja saatan vihdoin huokaista helpotuksesta, hellittää otetta ratsuni ympäriltä ja keskittyä kuuluttajan kuuntelemiseen.

Saankin odotella kuulutusta "nyt vuorossa seuran FSRa edustajana Amar ratsullaan Siljan Empaatti" hetken aikaa ja kisaradalle suunnatessani saan todeta Epun saaneen aivan liikaa energioitansa takaisin, sillä herra kaahottaa radalle lennokkain askelin ja pari metriä ennen areenalle astumista ehdin vielä miettiä olikohan tämä ihan fiksu veto.. Mutta portti lähestyy uhkaavan reippaasti ja kohta huomaan astelleemme kriittisen katsomon ja sitäkin kriittisemmän tuomarin eteen - nyt on myöhäistä miettiä osallistumisen fiksuutta ja aika toivoa parasta!"

KRJ: 25.01.2009 - GoHo - HeB, tarinaluokka - 2/3
"Pari ensimmäistä ratsukkoa katselin läpi harjaantunein silmin vuosien koulutuomarin kokemuksella. Radalla oli koko päivän juossut toinen toistaan pörröisempiä ja kyllästyneemmän oloisia tuntiponeja enemmän tai vähemmän ammattimaisesti pukeutuneiden ratsastajiensa kanssa - toisaalta myös villiä nuorisoa oli radalla näkynyt ihan tarpeeksi. Luokan häntäpäässä radalle asteli upean värinen, nuori suomenhevosori selvästikin hermoromahduksen partaalla roikkuvan ratsastajattarensa komennossa.

Ratsukon saapuminen radalle ei ollut kurinalaisin tänään näkemistäni, mutta ainakin sekä ratsu että ratsastaja yrittivät parhaansa - ratsu koittaen parhaansa mukaan vääntäytyä tutkimaan radan reunaa koristavia kukkapuskia, ratsastaja taas yrittäen viimeisilläänkin voimanrippeillään saada raudikkonsa kulkemaan suorana suoraan oikeaan suuntaan.

"Tervehdys kaksi ja puoli askelta myöhässä", mutisin sihteerilleni joka hämmästyi ilmaisuni täsmällisyyttä teränsä päivän mittaan menettäneiden kommenttieni jälkeen. "Hmm, tuo askellaji kokorataleikkaalla muistutti enemmänkin lisättyä kuin keskiravia, ja ratsastaja hölskyy harjoitusravissa epämukavan oloisesti - varmaan johtuu osittain hevosen epämääräisestä jalkojen sinkoilemisesta", mietin hiljaa mielessäni ja jakelin ratsukolle numeroita tasaiseen tahtiin viiden ja kahdeksan välillä.

Kolmikaarinen kiemuraura sai pääni pyörälle ja menin laskuissakin jo sekaisin - montako niitä kaaria oikein olikaan? Kaiken lisäksi ratsukko suorastaan kiisi rataa sellaisella vauhdilla että olen melko varma että jokin liikkeistä jäi varmaan huomaamatta. Ratsastajan tulipunaisesta naamasta kuitenkin näkyi että yritys vauhdin hidastamiseksi oli kova - vai oliko se sittenkin vain nolostumisen nostattamaa punaa?

"Käyntiaskeleet hätäisiä, laukannosto turhankin riehakas mutta ajallaan, pyörivä mutta hallitsematon laukka, voltti liian suuri (eipä tuossa vauhdissa voisi pienempää tehdäkään)..", luettelin sihteerilleni joka kirjoitti kommentteja kynä sauhuten. "Peruutus muistutti enemmän laukkaa takaperin kuin oikeaoppista peruutusta", huokaisin naurahtaen kun tämän suorituksen tähti kiisi takaperin koipiinsa kompastellen ja niska sykkyrällä kun ohjelman mukaan olisi pitänyt olla "pysähdys - peruutus 4 askelta". Harjoitusravia en taas edes ehtinyt nähdä ennen kuin ratsukko jo kiisi laukassa ties mitä hurjimpia käännöksiä ja väännöksiä tehden pitkin kenttää - joskin hallitsemattomuudestaan huolimatta tämän hevosen laukassa oli sitä jotain joka teki siitä ihan miellyttävää katsella, harmi vain että minun nyt piti arvostella sitä kriittisin koulutuomarin silmin.

Ennen kuin ehdin kunnolla tajutakaan, seisoi ratsukko jo loppupysähdyksessä ja tervehdyksessä - tai no seisoi ja seisoi, enemmänkin steppasi ja vääntyili. Hymyilin toivottavasti kannustavan näköisesti ratsastajalle joka suuresta koettelemuksestaan huolimatta jaksoi vielä vääntää kasvoilleen hymyntapaisen poistuessaan kentältä löysin ohjin, muttei täysin käynnissä.. Tämä ratsukko todella herätti minut horroksestani johon olin jo ehtinyt vaipua, tämä hevonen herätti minut käytöksellään: se ei hyppinyt pystyyn ja säpsyillyt isompiakaan räsähdyksiä katsomossa, tuskin edes huomasi niitä kuten niin monet muut nuoret hevoset näissä kisoissa. Se ei todellakaan laahustanut eteenpäin tympääntynyt katse silmissään, vaan kirmasi eteenpäin kuin villi varsa kuunnellen kuitenkin ratsastajaansa koko ajan, joskin pitäen edelleen hallussaan jonkin verran päätäntävaltaa. Tällaisia nuoria ratsuja olisi ihastuttavaa nähdä enemmänkin, vaikka toki se vauhti olisi voinut vähän hitaampikin olla... "

KRJ: 01.04.09 - Viiala - HeB & HeA - 21/40 & 8/40
Kisojen suhteen äärimmäisen aktiivisen maaliskuun loppupuoliskon jälkeen uskaltauduin ilmoittamaan Epun vihdoin astetta aiempaa vaikeampaan Helppo A -luokkaan. Kisapäivän ekan radan aikana Eppu oli varsin kiinnostunut kaikesta kisakentän ulkopuolisesta, enkä radalta poistuessani odottanutkaan järisyttävää sijoitusta: lisäksi suunnittelinkin tämän HeB-luokan startin enemmän lämmittelyksi tulevaa varten kuin sijoitusjahdiksi. Startatessamme Helpossa A:ssa astelimme ratsukkona melkoisen luottavaisina radalle: Eppu oli saanut levätä luokkien välillä ja ihmetellä hälinää ympärillään, ja keskittyi siksi nyt melkein kympillä suoritukseen! Takaosakäännöksetkin sujuivat yllättävän hyvin, vaikka tuomarin arvion mukaan olivatkin hiukan hätäisiä. Vaikka odotinkin ihan hyvää sijoitusta, en uskonut yltävämme lähes sijoittuneiden joukkoon! Riemu oli siis melkoinen näistä kisoista lähdettäessä ja palkinnoksi Epun mielettömästä viimeaikaisesta uurastuksesta päätin päästää sen pitkälle kevätlomalle kisoista.

KRJ: 20.06.2009 - Kwaliteit - HeB, tarinaluokka (runo: onni/autuus/ilo) - 4/6
Paistaa aurinko,
linnut lentää,
heinikko tuulessa
suhisee.

Kesä lämmin,
tunnelma iloinen,
kun Kwaliteit'ssa kisat on.

Hyvillä mielin
häsläävän orini
trailerista puran,
varustan.

Verryttelyssä ravaamme,
heponi iloinen pukit heittää:
naurua vain tuo herättää.

Kouluaitojen sisällä
on meno hillitympää -
naamat vakavemmat.

Vaan kun ohi on suoritus
yltää korviin hymy,
saa porkkanan ori, ja
iloisin mielin kotiin lähdetään -
hymysuin kesässä.

KRJ: 30.06.2009 - Kwaliteit - HeA, tarinaluokka (varsojen uimakoulu) - 2/5
Olosuhteet tämänpäiväisessä kisapaikassamme Kwaliteitissa olivat märät ja kuraiset, minkä vuoksi Helppo A -luokan viimeinen ratsuni, Eppu, suoritti verryttelyt vähän niin ja näin eikä kuivalla kisaradallakaan ollut yhteistyöhaluisin itsensä. Kotia kohti lähdettiin kuitenkin viimein auringonpaisteessa ja jo jonkin matkaa ajettuamme ainakin kaksilahkeiset olivat läkähtyä kuljetusauton etuosaan ilmastoinnista huolimatta. Sopivasti tien varressa oli levähdyspaikka aivan hiekkarantaisen järven rannalla, emmekä malttaneet jättää hevosiakaan autoon tukahtumaan sillä aikaa kun itse päätimme suorittaa pikapulahduksen - lisäksi tiesin että erityisesti Eppu nauttisi täysin siemauksin pienestä polskutteluhetkestä!

Eppu nimittäin on aina ollut varsinainen vesipeto! Ensimmäisellä uittokerralla silloin puolivuotiaalla Epulla oli kaverina vanhempia hevosherroja, joiden ansiosta Eppuakaan ei tarvinnut hirveästi veteen patistella. Ensin se keikkui vesirajan tuntumassa liplattavien aaltojen tahtiin edestakaisin pää ylhäällä, tuota ihmeellistä sinisenä hohtavaa "maata" suorastaan hypnoottisesti tuijottaen, ja varoi kastelemasta kavioitaan. Kohta kaikki muut hevoset taluttajineen tai ratsastajineen olivat kuitenkin jo kaukana rannasta järven puolella, mikä sai Epun ottamaan ratkaisevan askelen itsensä ja tuon epäilyttävän aineen välillä.

Oikeastaan askel tapahtui vain henkisellä tasolla, fyysisesti Eppu nimittäin loikkasi vaaaltavalla loikalla, jollaisia ei ole sen koommin nähty, metrin päähän rannasta järven syleilyyn - tyylikkäästi silmät kiinni ja kintut harottaen miten sattui! Yllättyneen hoitajan rannalle jääntiä ei oripoika ehtinyt ihmetellä lähtiessään kamujensa perään reippaalla ravilla - siihen asti kunnes huomasi liikkumisen olevankin vähän vaikeampaa veden koko ajan syventyessä. Muiden esimerkistä keksi kuitenkin Eppukin lähteä uimaan, ja eipä kestänyt kauaakaan kun se polskutteli muiden hevosten luo kuin vanha tekijä! Jonkin aikaa räpiköityään se palasi rantaan läpsyttelemään ja kauhomaan vettä kavioillaan niin että sai omankin taluttajansa kasteltua - silmissään orilla oli tyytyväinen ja itsevarma ilme: "huomasitko miten hirrrnhienosti mä uin?!" Eikä Eppu tosiaan ujostele vettä tai vaivaudu muiden kastelemisestakaan yhtään sen enempää nyt kotimatkallakaan vieraassa vesistössä, vaikka päivemmällä vesilätäköt olivat olleet ihan kauheita..

Valmennukset & muut tapahtumat

nimilistavalmennus Freundlichissa 1.3.2009, taso Helppo A, kutsu, kommentit:
Eppu jylisti aika hurjaa vauhtia. Itseäkin hirvitti katsoa ratsukon menoa, vaikka ratsastaja näytti tietävän mitä oli tekemässä. Vatsalihakset tiukalle ja tiiviisti hevosen ympärille istumaan; Eppu alkoi ravata tasaisemmin. Hevonen oli vireä ja jännittynyt muista hevosista sekä vieraasta paikasta, mutta kuunteli silti ratsastajaansa. Välillä käskin heidän ottaa kokonaan seis ja peruutuksia, jottei Eppu menisi ylikierroksille. Tolkuttomasta vauhdista huolimatta Amar pyrki ratsastamaan eniten istunnallaan. Eppu ei oikein kuunnellut kääntäviä painoapuja niin kuin oli tarkoitus. Sen osalta kuitenkin riitti melko pitkälle reagoiminen hidastavaan istuntaan. Amarilla oli ryhdikäs ja virheetön ylävartalo. Varpaat kääntyilivät välillä ulospäin ja pohje valui eteen. Kädet olivat aika jäykät paljosta pidättämisestä johtuen. Pyysin häntä hellittämään välillä ja hän huomasi, ettei Eppu kevyemmästä otteesta huolimatta lähtenyt ryöstämään.

nimilistavalmennus Coppergatessa 25.6.2009, taso Helppo A, kutsu, kommentit:
Ehdin jo ajatella kauhuissani, että mitä tästäkin tulee, kun jo alkukäynneissä Eppu meni eteenpäin pendolinon vauhtia ja kipitteli koko ajan vaanien tilaisuutta siirtyä raviin. Kun sitten raviin siirtyminen tapahtui, otti ori valtaisan loikan ja lähti eteenpäin kuin ravuri konsanaan. Osasit kuitenkin hallita orin ja neuvoin sinua siirtämään sen keskittymisen muualle, jotta sillä olisi jotain tekemistä, ja niinpä menittekin paljon ympyröitä, voltteja ja kiemurauria. Kun ori hiukan rauhoittui, se kulki oikein hienosti pyöreässä muodossa ja sinua kuunnellen. Varsinkin asettamista vastaan ori kuitenkin tappeli edelleen, ja kun jouduit komentamaan sitä, lensi hieno muotonnekin taivaan tuuliin yhdellä pukin voimalla. Kaikki oli siis aloitettava alusta - muista seuraavan kerran ottaa vastaavassa tilanteessa rauhallisesti. Kun vähän ajan päästä siirryimme kokoamisharjoituksiin, oli Eppu melko vastahakoinen: miksi hidastaa kun voi mennä kovempaakin. Puolipidättein ja istunnan avulla sait orin kuitenkin tekemään yhden oikein mallikkaan pätkän kootussa ravissa. Ja kun oli lisäysten aika, näin, mitä ori todella osaa halutessaan: valtavan upeat lisäykset herra taitaakin. Hidastaminen sen jälkeen ei tosin ollut aivan niin ykinkertaista. Takaosakäännös oli ok, tosin ori hutiloi hieman jaloillaan. Älä tule liikkeeseen liian kovassa vauhdissa, koska silloin todennäköisesti koko liikekin menee pieleen. Muista siis rauhallinen vauhti. Laukoissa oli alussa taas vähän pitelemistä, mutta kun ori sitten rauhoittui, kulki se taasen oikein mukavasti. Tämän herran kanssa avainsana taitaakin olla rauhoittelu.

tarinamuotoinen suomenhevospäivä Hovikartanossa 29.6.2009, kutsu, tarina:
Hikipisarat eivät suorastaan vilistäneet selkääni pitkin ajaessani tänä ankeahkon harmaana kesäkuun lopun päivänä kohti Hovikartanoa suokkiorini Epun mussuttaessa heinää trailerissa. Vihdoin ja viimein määränpäämme rakennukset tupsahtivat näkyviin mutkan takaa ja saatoin parkkeerata auton niille varatulle paikalle - saman tien alkoi trailerista kuulua hörinää ja hörhötystä Epun tajuttua että ollaan perillä!

Muiden jo paikalle saapuneiden tapaan purin kassillisen vaihtovaatteita, Epun hoitotarvikkeita ja muuta kesäistä rompetta auton takaosasta sinne minne tallin omistaja Veena niille paikan osoitti, ja samalla rupattelin kaikenlaista niin tallilaisten kuin tapahtuman osallistujienkin kesken. Kun oli aika viedä hevoset laitumelle astelin traileriin irrottamaan innokkaan orini riimunnarun puomista ja lähdin taluttamaan sitä poikien laidunta kohti. Eppu oli toki hirmuisen innoissaan, steppaili vierelläni tuttuun tapaansa ja röyhisteli rintaansa tammoille ja vähän muillekin, unohtaen selvästi että astelin vieressä ja omistin varpaat - talutusmatkan päätteeksi varsin kipeät sellaiset, orin tönimisestä kipeytyneen kyynärpään lisäksi..

Seuraavaksi oli vuorossa tallin ja muiden tilojen esittely, jonka aikana pilvet alkoivat lipua pois kirkkaan, lämmittävän auringon tieltä! Paranevassa säässä olikin mukavaa ihastella tallin kaunista ympäristöä ja suloisia hevosia ennen kuin kävi kutsu uskomattoman maistuvalle lounaalle. Onneksi tähän väliin oli suunniteltu pieni tauko, joka kului ulkona ruohikolla istuen, jutustellen ja hevosten laidunnusta tarkkaillen, sillä söin vatsani niin täyteen etten varmasti olisi onnistunut pääsemään eloisan ratsuni selkään ihan heti..

Jonkin ajan kuluttua tuli kuitenkin aika noutaa hepat laitumilta, harjata ne selvällä nautinnolla suoritetun kurassa ja ruohossa piehtaroinnin jäljiltä ja laittaa ne ratsastuskuntoon maastoretkeä varten! Nyt aurinko paistoi jo täydeltä terältä, mutta leppoisa tuuli piti suurimman osan ötököistä loitolla. Ihanan lämpimässä auringonpaisteessa yritin siis saada Epun harjattua ja varustettua, ja onnistuinkin lopulta vaikka herra ei yhtään helpottanut tehtävääni jatkuvalla steppailulla, hörhötyksellä ja puolelta toiselle kuikuilulla.

Saimme Epun kanssa "kunnian" jäädä peränpitäjiksi hevosletkassa joka lähti tallin pihasta pääasiassa hyvässä järjestyksessä kohti ihanasti humajavaa metsää ja sen suomaa varjoa, joka varustusepisodin jälkeen oli ainakin minulle oikein mieluinen! Normaaliin tapaansa Eppu ei oikein olisi tahtonut nahkoissaan pysyä alkumatkasta, enkä ehtinyt kummemmin rentoutua ja nauttia maisemista, jotka pikaisilla vilkauksilla oikein näteiksi totesin, kun keskityin niin orini pitämiseen muiden kanssa samassa askellajissa ja polulla tai tiellä, missä milloin kuljimmekin. Ensimmäinen laukkapätkä, jonka kiisimmekin tukka, häntä ja harja tuulessa hulmuten, rauhoitti kuitenkin Eppua lopulta sen verran että saatoin ottaa osaa jopa yhteislauluihin, vaikkei ääneni ehkä esittelykelpoinen olekaan..

Taivallettuamme niin ihanassa metsän varjossa pikkuruisilla poluilla kuin läkähdyttävän aurinkoisilla, aavoilla alueilla leveillä teilläkin, saavuimme järven rantaa, jossa ei hevosten enää tarvinnut huitoa hännillään kärpäsiä tiehensä tuulen ansiosta: eikä Epun mieltä enää vaivanneetkaan mitkään kärpäset kun se näki viileävetisen järven, jonne tahtoi ilmiselvästi polskahtaa heti-nyt-tällä-sekunnilla! Ja niin sitä mentiin, päästin orin loikkimaan vauhdilla järveen jossa annoin sen ensin kostutella koipiaan ja raahasin sen sitten suurella vaivalla takaisin rantaan satulan riisumista varten. Heitin itsekin vauhdilla uimapukuni päältä muut vaatteet pois, kömmin kiven päältä vähän vaivalloisesti takaisin Epun hikiseen selkään ja kiisimme hurjaa kyytiä takaisin veteen kastellen jokaisen muutaman metrin säteelle sattuneen varsin perusteellisesti..

Kun Eppukin oli saanut minun makuuni hyytävästä vedestä tarpeekseen ja muutkin olivat lähtövalmiita, heitin Epulle satulan takaisin selkään ja itselleni vaatteet päälle ja lähdimme jatkamaan taivallustamme ihanassa auringonpaisteessa, lintujen laulussa, perhosten lentoa ihastellen. Määränpäämme oli rantasauna, jonka luona ilmeisen nälkäiset hevoset pääsivät taas laitumelle mutustelemaan vihreää ruohoa mahat täyteen! Me kaksijalkaiset istahdimme paistamaan makkaraa ja paahtamaan vaahtokarkkeja (nam!) nuotiolle, tulipa käytyä myös saunassa lämmittelemässä auringon alettua pikkuhiljaa lähestyä puiden latvuksia..

Mahat täynnä ja täydellisen rentoutuneina maltoimme vihdoin myöhään illalla hakea hevoset laitumilta ja lähteä taluttamaan niitä kohti tallia, jossa oli aika haikein mielin pakata hevoset ja tavarat autoihin ja lähteä kaikkien huristelemaan koteja kohti. Eppukaan ei selvästi olisi halunnut vielä lähteä yhtään minnekään, se oli varsin selvästi onnistunut hankkimaan kesäheilan itselleen - vaan eihän tuo ihme olekaan orin komealla ulkomuodolla ja rautiaalla karvalla joka kiilteli kuparisena ilta-auringon säteissä niiden tunkeutuessa trailerin pölyisestä ikkunasta kaartaessamme oikein mukavan päivän jälkeen taas kotia kohti.

© Amar, kopiointi kielletty!